Ehkä tärkein oppi viime vuosina on itselleni ollut ymmärtää se, etten voi itse valita itselleni parhaita kasvun eväitä. Parhaat eväät ovat nimittäin niitä, joita ei juuri nyt tee mieli. Henkisessä ravinnossa on aivan sama ilmiö kuin ruuassa ja juomassa: kaikkein antoisimmalta tuntuu syödä herkkuja viikonloppuna samalla kun suunnittelee aloittavansa uuden, terveellisen elämän – muttei ihan vielä tänään. Luemme mielellämme kirjoja ja katselemme ohjelmia, kuuntelemme luentoja – ja ENTÄ SITTEN?

”I know it.”

”But are you living it?”  

Tätä esimerkkiä käytti kauan sitten luennollaan amerikkalainen Keith Cunningham, joka tulee muuten Suomeen 2.10. Nordic Business Forumiin. Me tiedämme jo moninkertaisesti enemmän kuin tarpeeksi, emme vain elä tietämäämme todeksi. Tiedän, millaista rakkautta haluan antaa ja vastaanottaa, millaisissa ihmissuhteissa haluan elää, miten haluan ja miten minun kuuluu edistää tavoitteitani, mutten vain osaa elää rakastaen ja toimien sillä tavoin.

Minä haluan mennä jälleen yhdelle luennolle kuulemaan sen, mitä en elä todeksi. Elämisen sijaan oleilen siinä passiivissa luennon ajan ja ehkä vielä päivän pari sen jälkeen. Sitten kaikki on taas kuten ennenkin.

Minä en halua, mutta minun tarvitsee saada niin tomeria potkuja takalistooni, että nousen ylös. En tietenkään valitse niitä, haluan istua pepullani ja kuunnella hyvästä elämästä, joka odottaa ihan nurkan takana.

Tyttäreni on syönyt sokeria ja joutui hammaslääkäriin paikattavaksi. Reikä oli liian pieni, jotta se olisi aikaansaanut toivottua muutosta käyttäytymiseen, hampaiden pesuun saa patistaa edelleen. Ehkä seuraava reikä on riittävä tönäisy.

Me muutumme vain tuskan kautta. Valoa ei ole ilman pimeyttä, mutta kukaan ei halua pimeään. Joskus kasvu merkitsee valon arvon ymmärtämistä vasta, kun on astellut pimeässä riittävän pitkään. Joskus se edellyttää uusia taitoja, kykyä sytyttää nuotio selvitäkseen. Mitään ei opi auringon paistaessa.

Pohdin tätä Kasvublogin lyhyessä videopätkässä,  joka kuvattiin viime keväänä. Silloin olin muuten sitä mieltä, että nyt onkin kasvettu perspotkuin jo varastoon asti. Olin erittäin väärässä. Onneksi.

http://www.kasvublogi.fi/isa-merikallio-elama-on-kontaktilaji/