Näin sinutkin ohjelmoitiin

Eikä siinä ole mitään pahaa. Se on se miten me kasvamme aikuisiksi: Kuvittele, olet ehkä juuri oppinut kävelemään ja olet ulkona, kenties äitisi tai isäsi kanssa.

Olet ihanan vihreällä ja vehreällä nurmikolla, kävelet horjuen ja näet, että tämän vihreän ja pehmeän ihmeellisen jutun reunalta alkaa jokin harmaa ja kova pinta, jota pitkin menee nopeasti ihmisiä ja jotain härveleitä vieläkin nopeampaa (pyörät). Olet utelias ja sinulla ei ole vielä (kauheasti) rajoituksia, lähdet parasta mahdollista tahtia tehden kohti tuota paikkaa.

Kävelet ja kävelet! Juuri, kun olet pääsemässä tuolle rajalle, kuulet takaasi huudon, pelokkaana, EI. Pysähdy. Älä mene sinne! Ja salamana tunnet kuinka äitisi nostaa sinut “turvaan”.

Ihmettelet, ehkä protestoit ja itketkin, mutta yksi näkymätön raja on nyt muodostunut. Vihreältä alueelta ei voi mennä tuonne harmaalle tai muuten…

Ja näin sinä kasvat päivä päivältä, vuosi vuodelta isommaksi, ymmärtäen, että kyllä sinne pyörätielle voi mennä, kunhan tietää säännöt.

Mitä isommaksi kasvat, sitä enemmän muodostat näitä näkymättömiä raja-aitoja, joita pidät totena. Rakennat sisäistä säännöstöä. Uskot hyvin moneen asiaan, joita et tosiasiassa voi tietää todeksi. Et ole niitä tiennyt silloin kuin synnyit (ainakaan tässä muodossa), vaan olet oppinut ne. Olet oppinut ne muilta. Olet oppinut ne vanhemmiltasi, opettajiltasi, medialta, yhteiskunnalta, kaikkialta…

Ja vielä nytkin, kun luet tätä, olet oppinut samalla monia uskomuksia, jotka muokkaavat maailmankuvaasi. Uutiset, sanomalehdet, keskustelupalstat – kaikki nämä ovat täynnä aina kirjoittajansa mielestä tosia tai epätosia asioita.

Ainoa keino lopulta selvittää totuus on asioiden purkaminen. Vain totuus on pysyvää ja kun löydät yhden sen yhden Asian, joka on varmasti totta, olet perillä.

P.S. Sitten, kun löydät sen varmasti toden Asian, jaa se myös meille muille tietämättömille 😉