En ehkä ole ainoa, jolla välillä nousee niskavillat pystyyn, kun henkisessä kasvussa kehotetaan heittäytymään ja rikkomaan rajoja. Ok, pitää melkein heti syödä sanani, sillä nuo teemat ovat oikeasti mielestäni supertärkeitä, mutta uskon, että on myös hyvä tarkastella niitä esteitä, jotka usein meitä pitävät tietyissä karsinoissa.
Tervetuloa kuuntelemaan ääniblogia turvallisuudentunteesta ja hieman myös addiktioista.
Nimimerkillä, Eräs turvallisuutta rakastava mukavuudenhaluinen joka parhaansa mukaan koittaa lakata ”piikittämästä” itseään.
Kuuntelin tämän ja aloin itkeä. Olen pyöritellyt mielessäni tätä asiaa. Herään joka aamu viideltä treenaamaan ja punnitsen ruokani grammalleen. Jos en tee näin, ahdistun. Tulin kipeäksi, joten siivosin kotona ja pesin pyykkiä kuin hullu. Miksen osannut pysähtyä? Koska olen ajatellut, että jos en suorita jatkuvasti, en ole riittävän hyvä.
TykkääTykkää