Kerron Puoli vuotta ennen tuomiota -kirjassani lääkkeettömistä hoidoista, joita lähdin kokeilemaan saatuani diagnoosin 2-suuntaisesta eli bipolaarisesta mielialahäiriöstä. Tähän 2-tyypin bipolaariseen ei liity niin haastavia oireita, että tarvitsisin lääkehoitoa. Suurimman osan ajasta olen oireeton, viime syksynä ja talvena näin ei ollut. Kokeilinkin hetken perinteisiä masennuslääkkeitä huonolla menestyksellä. Sivuoireet vaikuttivat työkykyyni ja moneen muuhun elämän osa-alueeseen. En myöskään saanut apua unilääkkeistä, joita kokeilin hetken unettomuuteen.

Sittemmin opin itse asiassa aivan sattumalta oman kustantamoni kirjajulkkaritilaisuudessa Ben Furmanin (esipuhe James Daviesin kirjassa) ja Aku Kopakkalan kirjan masennuslääkitys-puheenvuoroista, että lääkkeethän ovat osin suurta bluffia. On toki tilanteita, joissa lääkitys on välttämätön, mutta on paljon enemmän tilanteita, joissa lääkkeistä voi olla elämänlaadun kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Joka tapauksessa kannattaisi kokeilla ensisijaisesti muita vaihtoehtoja aina kun mahdollista. Puhun nyt myös masennuksesta, unettomuudesta, stressistä, ahdistushäiriöistä ja ADHD:stä.

Tuorein lääkkeetön hoitotuttavuuteni, jonka nostan ykköspallille, on Suomeen rantautunut neuroterapia (nemoy.fi). Rentouttavaa kuin lempeä hieronta, hetki nojatuolissa kauniita kuvia katsellen ja aivot oppivat itseohjautumaan kohti toivottua tilaa, rauhoittumaan tai piristymään, jopa luovemmiksi. Tähän tutustuin myös sattumalta. Olin silloin jo masennuksestani selvinnyt, mutta halusin kokeilla neuroterapiaa uteliaisuuttani ja unen laadun parantamiseen. Viinilasi yömyssyksi ei ole siihen tarkoitukseen erityisen hyvä vaihtoehto. Hämmästyttävästi vain muutaman hoitokerran jälkeen voin todeta nukkuvani todella hyvin, en ole melkein kymmeneen vuoteen nukkunut näin usein näin hyviä yöunia! Sen lisäksi suklaan ja viinin mielitekoni ovat laimentuneet vain varjoksi entisistä. Kokeilin mielenkiinnosta myös viikon verran juoda reilusti viiniä iltaisin kahden hoitokerran välillä ja nukuin silti hyvin. Lisäksi olen ollut erilaisissa yllättävissä, stressaavissa tai jännittävissä tilanteissa hämmästyttävän rauhallinen ja rento! Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan. Toimii myös lapsille ja nuorille. Jatkuvaa hoitoa ei suinkaan tarvita, vaan lyhytkin ”kuuri” voi auttaa ratkaisevasti.

Kerron kirjassa yksityiskohtaisemmin hivenaineista ja aminohapoista, joita käytin, ja nostan tässä yhden todennäköisesti oleellisimman niistä esiin: Omega 3. Syön lohta monta kertaa viikossa ja lisäksi muuta kalaa, en syö lihaa tai kanaa, vaan papuja ja linssejä, maidon sijaan käytän usein soijamaitoa, kasviksia popsin varmasti riittävästi, päivittäin reilusti ruisleipää ja aamiaiseksi kaurapuuroa. Tummaa suklaata päivittäin. Kun menin talvella lääkäriaseman verikokeisiin, hemoglobiinit ja magnesiumarvot ym. olivat kaikki kunnossa, mutta kolesteroliarvoissa oli selvästi parantamisen varaa. Sittemmin tutustuin kilpasuunnistaja Aapo Summaseen, joka suositteli käyttämäänsä huippulaadukasta Balance-öljyä, ja sain hänen kauttaan myös tarkemman rasva-arvomittauksen, joka näytti yhtä huonoja, tarkempia tuloksia. Arvelen, että syynä on pellettiviljelty lohi, jota pääasiassa syömme, kun syömme ”terveellistä” rasvaista kalaa.

Laadukas omega 3 onkin ravintoasioissa tutkimusten mukaan numero yksi, kun on kyseessä aivojen toiminta. Itse jäinkin  lisäravinteista juuri tuon Balance-öljyn käyttäjäksi hyvien tulosten vuoksi – veriarvojen lisäksi iho kiittää ja se maistuu lapsellekin – ja ensi viikosta lähtien päätin jopa ryhtyä tätä tuotetta myös suosittelemaan ystäväni Teresa De Rita-Cavlekin kanssa. Muita tärkeitä ”perusvitamiineja” ovat etenkin D-vitamiini, B-vitamiinit ja magnesium, joiden puutos saattaa näkyä mielialassa.

Terapiassa olen myös käynyt ja käyn edelleen harvakseltaan, ratkaisukeskeisessä sellaisessa. Terapiamuodotkin ovat kehittyneet paljon vuosien varrella. On lyhytterapiaa ja ryhmäterapioita, jotka saattavat sopia paremmin esimerkiksi masentuneelle kuin sukellus vielä syvemmälle yksinäiseen oman mielen maailmaan terapeutin kanssa.

Lopuksi nostan jalustalle ne tärkeimmät ja ilmaiset hoitomuodot: luonnossa liikkuminen ja yhteys lähimmäisiin sekä hengellinen tasapaino, itselläni yhteys Jumalaan. Jos tämä kivijalka on halkeillut, ei hoitotaloa kannata rakentaa terapioiden ja maagisten lisäravinteiden varaan. Kyky tehdä työtä ja kyky rakastaa, siinäpä vanhat mielenterveyden kriteerit, jotka pätevät edelleen. Työ voi olla vallan mainiosti kotitöitä ja arvokasta vapaaehtoistöitä, vaikkapa roskien keräämistä luonnon siistimiseksi, jos palkkatyö ei ole mahdollista. Liikkuminen nimenomaan luonnossa ja ulkona on ensiarvoisen tärkeää mielenterveydelle. Yhteyttä lähimmäisiin voi ylläpitää sosiaalisen median avulla, kun ei jaksa tai pysty muuhun.

Ja rakastaminen, hmmm… 20 sekunnin mittaiset halaukset toimivat todistetusti onnellisuutta edistäen. Rakkaudesta ehkä muutaman kirjan verran lisää myöhemmin, alkaen elokuussa ilmestyvästä Jaksaa, jaksaa – näkökulmia vaaralliseen ja kantavaan vahvuuteen -kirjassani. ❤