Reippaan lapsen ja vahvan aikuisen rukous

pioneer-statue-438112_1920

Joitakuita siunataan syntyessään rohkeudella, vahvuudella ja nopeudella.

Läheisen silmin nämä ominaisuudet näyttäytyvät myös toisin: kärsimätön, kovaääninen maailmanvalloittaja, norsu posliinikaupassa ja besserwisser, jonka on pakko aina työntää lusikkansa joka soppaan, eikä levottomuus väisty lomallakaan…

Lapsena reipas maailmanvalloittaja kaipaa hoivaa ja hellyyttä yhtä paljon kuin muutkin lapset. Hän ei siltä kuitenkaan näytä. Hän touhuaa, uskaltaa ja kokeilee. Näyttää, että osaa jo itse. Niinpä hän jää solmimaan kengännauhansa yksikseen aikuisten hoivatessa ja tukiessa heikompia, arempia ja hitaampia oppijoita. Maailmanvalloittaja juoksee rämäpäänä ja kolhii itseään muidenkin edestä, sillä näkyvien haavojen myötä hänkin saa hetken hellää hoivaa. Usein vielä aikuisenakin.

Reipas lapsi päätyy myöhemmin työelämässä useimmiten megafonin tai ainakin mikrofonin kanssa lavalle, esimiesasemaan tai yrittäjäksi, perheessään päättäjäksi ja vastuunkantajaksi, yhteisössä aloitteentekijäksi ja neuvojaksi. Hän saa paljon aikaan, välillä voimansa ylittäen.

Jokainen maailmanvalloittaja tuntee joskus itsensä katkeraksi ja kokee, että on epäoikeudenmukaista olla melkein aina se, joka hoitaa hommat, tukee, ratkaisee, uurastaa, korjaa ja kustantaa. Milloin on vihdoin muiden vuoro kantaa kortensa kekoon? Jospa lyön vain hanskat tiskiin! Muut ottavat mielellään hänen roolinsa itsestäänselvyytenä ja laskevat sen varaan, jaksamiseen on totuttu.

Eikä hän kuitenkaan lopulta haaveile siitä, että saisi vihdoin olla autettavana. Avuttomuus voi olla niin vieras rooli, että hän mieluummin kuolisi kuin olisi muiden avun armoilla. Vahva puukaan ei hevillä murru, muutama oksa vain katkeaa tuulissa. Se voi lahota, kuolla huomaamatta vähitellen sisältä. Taipuisuus, herkkyys näivettyy, silti se seisoo tukevasti maassa ja tarjoaa suojaa vielä laholla rungollaankin, viimeiseen rajumyrskyyn asti.

Miksi?

Annetaanko voimaa meille sitä varten, että saamme olla tärkeitä?

Siksi, että itse tarvitsemme vahvuutta?

Vai siksi, että maailmassa tarvitaan tietty määrä kantajia ja raivaajia?

Maailmanvalloittajan rukous:

Rakas Jumala, annoitko minulle voimaa, rohkeutta, nopeutta ja älyä siksi, että voisin tehdä itsestäni todella tärkeän? Tai että voisin tehdä näkyväksi muille heidän rajallisuuttaan?

Et varmastikaan.

Et myöskään siksi, että järjestäisin itseni vaikeuksiin ottamalla liian suuria harppauksia, yrittämällä urakoida lepäämättä, lupaamalla voimieni tunnossa liikoja.

Annoit näitä ominaisuuksia, jotta voisin rakastaa ja palvella lähimmäisiäni. Sellaisella  tavalla, jota en itse kykene näkemään ja ymmärtämään. Eikä minun tarvitsekaan. Muistutathan siitä, kun turhaudun ja tunnen katkeruutta.  

Anna minulle viisautta käyttää voimiani oikein. Muistaa, että voimani on lähtöisin Sinulta, ei minusta.

Olet valinnut minut tähän rooliin. Muistuta minua olemaan kapinoimatta tehtävääni vastaan, kiittämään siitä päivittäin. Auta minua hoitamaan tehtävääni kunnialla, ahnehtimatta, vailla omahyväisyyttä ja uuvuttamatta itseäni. Päivä kerrallaan ja leväten yöni. Lahoamatta, pitäen hengissä herkkyyttäni. Opeta minut itkemään, sitä en lapsena hyvin oppinut.

Muistuta lähimmäisiäni siitä, että reippaan lapsen ja vahvan aikuisenkin sisällä on sielu, joka kaipaa lämmintä ja läsnäolevaa kosketusta silloinkin, kun pystyy, jaksaa ja osaa itse.

Aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s