Kesäyönä aurinko

ei kainostele koskaan

ei kysele meiltä lupaa

 

Levittää säteitään kaikkialle

lämpöään lakeuksille

valoaan vaivautuneille

elämää epäröiville

 

Kesäyö keventää kulkijaa

kaipauskin kohottaa

kesällä kadonnut on kulman takana

kuurupiilossa korkeintaan

kesäyössä kaukanakin on jo kohta

 

Kaupungissa kesäyönä

katu on kiehtovan kutsuva

kertomuksia kukkuroillaan

 

Puistoissa ja parvekkeilla

aika pehmenee

sulaa sametiksi, satiiniksi

 

Pyykkinarulla pihalla

poikamiehen pyyhe

väriltään vanha roosa

heiluu hiljaa

huomennako noudetaan?

 

Äiti katsoo pyyhettään

lämmöllä, auringon säteissä

näkee poikansa sydämeen

ja hymyilee tietäen

kesäyössä jokainen

hipaisun saa salaisen

 

17.6.2018 sydän Kampin Kappelissa, Kauhavalla, merellä ja Larussa ❤