50-projektini starttasi helmikuun alusta. Nyt on ensimmäisen väliakatsekkauksen aika.

Löysin siis peräti seitsemän kohtaa, joilta osin toivon muutosta elämääni. Tein exceliin (yep 😀 ) taulukon, jossa yhdessä sarakkeessa on lueteltu nämä seitsemän kohtaa allekkain (kahden sanan kiteytyksinä, kuten edellisessä postauksessani), viereisissä sarakkeissa on tilaa rastille ruutuun per päivä tai viikko, miten menee.

Taustana koko projektille nostettakoon esiin pari seikkaa: Ensiksikin, olen puhunut ja kirjoittanut peräti kirjoihinkin siitä, kuinka en oikeastaan enää usko tavoitteisiin. En usko, että se, MITÄ toivon, haluan, janoan jne., ratkaisisi juuri MITÄÄN. Se, MITEN elän jokaisen päivän, ratkaisee paljon enemmän. Tavoitteet ja haaveet ovat kiva mauste, mutta raaka-aine ratkaisee. Miten elän -ote on raaka-aine. Se taitaa olla minulla jo hyvässä kuosissa.

Kuinka noloa on se, että muistin koko tämän teeman vasta sen jälkeen, kun olin listani tehnyt ja elänyt sen kanssa (vai armoilla) kuukauden verran? Erittäin noloa!

Noh, sen lisäksi olen tehnyt vuosien varrella lukemattomia uudenvuoden lupauksia. Onnistuneimmat lupaukset ovat olleet kaikista lupauksista pidättäytymiset. Viime uutenavuotena sorruin jälleen kerran tekemään lupauksen: päätin ryhtyä käyttämään  hammaslankaa säännöllisesti. Menin ostamaan peräti apteekista juuri oikeanlaista, hammaslääkärin suosittelemaa lankaa ja asetin sen hammasharjan viereen.

Miten kävi? Hammaslankapakkaus pysyi siinä hammasharjan vieressä viikkokausia – avaamattomana. Miten voi olla muka niin vaikeaa tehdä jotain erittäin tärkeää ja erittäin helppoa, mitättömän pieni muutos? Uskomaton saavuttamattomuus. Käsittämätöntä. Mitään muuta en luvannut, tämän lupasin tosissani.

Ja niinpä tämän floppauksen jälkeen keksin ryhdistäytyä vetäisemällä seitsemän kohdan elämänmuutoslistan kehiin. Nyt saa arvata, miten elämänmuutosprojekti on edennyt 🙂 Seitsemän kohtaa, joista osa liittyi kuntoon ja terveyteen, jokin taas ihmisenä henkisesti kasvamiseen, yksi kodin siivoukseen jne.

On melkein uskomatonta todeta, että kuusi seitsemästä muutoskohdasta on toteutunut erittäin hyvin! Sen lisäksi olen ottanut matkalla mukaan kaksi lisää. Nyt muutoslista on yhdeksän kohdan pituinen. Ohhoh!

Muutos on ollut todella helppoa. Se ei ole edellyttänyt ollenkaan tahdonvoimaa tai tsemppiä. Siinäpä juuri onnistumisen salaisuus. Hoksasin, että mikään muutoskohteista ei ole ollut tavoite. Ei siis jotain, jota kohti etenen, ryömin, tsemppaan jne. Ei siis myöskään aarrekartta- tai mielikuvaharjoittelua elämästäni jotenkin erilaisena tai parempana kuin nyt. Eikä yleisluontoisia, pontevia päätöksiä aloittaa jotain uutta tai etenkään tehdä jotain vähemmän (kuten herkkulakko) alkaen tietystä päivästä. Se on testattu, ei toimi. Tai toimii viikon.

Muutoskohdat ovat olleet aivan vahingossa yksinkertaisia rutiineja, joita muutin samantien. Ne ovat joko toistuvia, merkittyjä tapahtumia kalenterissa (squash toisen liikunnan sijalle, viikonlopun pidempi lenkki lyhyemmän sijaan ja siivousaika kalenterissa ”spontaanin innostuksen” sijaan), tai liittyvät toistuvaan rutiinitoimintaan (kun otan lautaselle tuoretta, tuplaan määrän, tai kun istun autoon ja lähden ajamaan, teen lantionpohjan harjoituksia).

Miksi hammaslangan käyttöönotto ei onnistunut? Hammaslangan käyttö oli toive, tavoite. Ja yritetty rutiinin muutos ei ollut riittävän tarkka. Hammaslanka vain on hyllyllä, kuten kaappiin hankittu kuntolaite, sitä ”pitäisi käyttää”, muttei esim. ole asetettu hammasharjan eteen niin, että aina ennen kuin alan harjata hampaat, käytän lankaa.

Yksi kohta, jossa en ole onnistunut, on varmasti liian epämääräinen, se ei liity suoranaisesti jo olemassa olevaan käyttäytymistapaan. Se oli tavoite, toive, halu. Pohdin, mitä tämän kanssa teen. Tämä kohta seitsemän oli myös juuri se, jota en julkistanut. Ehkä luovun siitä kokonaan? Tai toistaiseksi? Vai johtuiko epäonnistuminen sittenkin siitä, etten julkistanut sitä kaikille teille yhden käden sormilla laskettaville muutosprojektitarinan lukijoille? 😀

Harkitsen Kohdan Seitsemän kohtaloa huomisella pidemmällä lenkilläni. Se on kuitenkin onnellisuuden kannalta todella tärkeä muutos, jota – hmm – toivon.

Ja odotan jo nyt erittäin hyvillä mielin kesäkuuta, jolloin Kankea Ketterämmäksi -kohta saa pitää huolen siitä, että vetäisen kannat kattoon! Enkä yksin.