Etelämeren turkoosi, silkkinen aamutakki

ei ymmärrä kiirettä,

ei oikeastaan edes tiedä, mitä kiire tarkoittaa

vaikka elää intiimissä suhteessa siihen

 

Aamun tullen

liukuu tarkoituksella viipyillen

marmorisen lavuaarin reunalta alas

laskeutuu lempeästi kuin sumu

pöyheän pehmeälle, lämpimälle matolle

Lavuaarin reunalla hiukkanen turkoosia hammastahnaa

hyllyllä tuoksuu vaaleansininen eau de toilette

baarikaapissa puolikas Bombay sapphire

odottaa iltaa

 

Hän, joka lähti tästä äskettäin

tulee aina takaisin

 

Se, mikä poistui täältä äskettäin – kutsumanimeltään Kiire –

uskoo yhä vakaasti olevansa tärkeämpi kuin elämä

 

Silti se sulaa hetkessä hetkeksi

turkoosinväriseen ajattomuuteen

kuin myrkkynuolella tainnutettuna

 

Ja menehtyy ikuisuudeksi kompastuessaan

tahtomattaan alas omavoimaisuuden jyrkänteeltä

 

pudotessaan hädissään huutaen syvälle

Armoon. 

Jonka pohja on

Rakkaus.

Jonka värillä ei ole väliä.