Elokuun lopussa julkaistun kirjani Jaksaa, jaksaa – näkökulmia vaaralliseen ja kantavaan vahvuuteen myötä teema vaihtui mediassa mielialahäiriöstä ikään kuin sen lähinaapuriin. Olen puhunut työssä ja nykymaailmassa jaksamisesta siellä sun täällä, jopa enemmän haastattelupyyntöjä kuin olen ehtinyt ottaa vastaan. Havaintoja maanisesta menosta työelämässä ja siitä, miten varovaisuudelle ja palautumiselle kannattaa varata aikaa – kantapään kautta opittua.

Elämä täällä Espoossa on jatkunut lähes samanlaisena kuin millaista se oli pari vuotta sitten. Sisäiset muutokset ja oivallukset etenkin ihmissuhteista ja omista motiiveista ovat olleet suuria, ulkoiset muutokset elämässä lopulta pieniä.

Samat asiat ja arkirutiinit, joita kuvittelin ennen vain hyviksi, enkä osannut siksi arvostaa, vaan haikailin entistä parempien, ellen suorastaan parhaiden valintojen perään, ovat onneksi jäljellä. Ja sehän on parasta: ymmärtää, että hyvä onkin usein ihan parasta.

Mielenterveyden kannalta tärkeimmät tekijät ovat olleet luonnossa koiran kanssa liikkuminen ja Nemoy:n neuroterapia, jonka avulla sain uneni kuntoon. Todennäköisesti vitamiini- ja hivenainelisillä on ollut myös vaikutusta, jota en tosin pysty määrittelemään, kun elintapapuolella on ollut muilta osin aivan liikaa toivomisen varaa.

Olen henkisesti hyvässä kunnossa. Kestän stressiä, osaan olla vihainen ja rakastan elämää. Kiitollinen työstä, kohtaamisista, ystävistä. Ihmissuhderintamallakin olen erittäin tyytyväinen hyökyaaltojen jälkimainingeissa. Ehkä kerron lisää joskus tulevassa kirjassani.

Työssäni olin päättänyt kolmisen vuotta sitten tehdä isompia muutoksia. Pitkän linjan motiivitutkija ja kasvukonsultti arveli ja koki, että valmennus ja kirjoittaminen ovat inhimillisesti arvokkainta antia lähimmäisille. Kutsumustyönhän sanotaan olevan siellä, missä oma intohimo kohtaa maailman tarpeet. Oma intohimoni onkin ehdottomasti kirjoittamisessa, mutta maailman tarpeet selvästi aika lailla muualla. Ensimmäisen kirjan, Suorituselämästä Merkityselämään julkaisun jälkeen luentokalenterissa oli hyvin hiljaista, odotin aivan jotain muuta.

Nyt neljännen kirjan jälkeen lähes 90% leivästäni on tullut tänäkin vuonna konsultin työstä, jos lasketaan, että tämän vuoden kirjat ovat toistaiseksi tuottaneet useita tuhansia tappiota ja valmennukseen käytän päivän verran viikossa. Velka, jota tuli tehtyä ylioptimistisena, ei lyhene kirjoittamalla ja valmentamalla. Yksi myyty kirja tuottaa bruttona yhden kahvikupin verran kirjailijalle ja vain harvoja kirjoja myydään useita tuhansia kappaleita nykyisin.

Kaikki mediakeikat vuosien varrella yhteenlaskettuna ovat tuottaneet keskimäärin yhden maksullisen luennon verran vuodessa. Yksinhuoltajan rooliin on myös vähintään haasteellista, osin käytännössä mahdotonta yhdistää mitä tahansa luentokeikkoja. Entinen hyvältä tuntunut konsultin työ onkin siis parasta. Merkityksellistä luentotyötä on tulossa Tommy Hellstenin kanssa jatkossa, 20.11. Helsingistä alkaen.

Edelleen uskon ja toivon joskus tulevaisuudessa olevani kokopäiväinen kirjailija ja luennoitsija, kunhan joko valitsen tyylin ja teemat, jotka puhuttelevat massoja, tai lähden kotimaan rajojen ulkopuolelle. Sitä odotellessa kirjoittaminen on minulle, samoin tosin kuin suurimmalle osalle kirjailijoista, lähinnä omalla hevosella ratsastamisen kaltainen harrastus: kallista ja paljon aikaa vievää. Mutta minkäpä intohimolleen voi!

Kaikki ajallaan, kiirehtimättä.

Nyt vetäydyn harjoittelemaan kirjojen kirjoittamista rakkaana puhdetyönä ja keskityn päätyöhöni, yritysten ja johtajien kasvun sparraukseen, jossa olen asiakkaista päätellen sentään ammattilainen. Muistutan päivittäin itseäni, että päätyötä ei ole sosiaalisen median päivittäminen ja omien blogien kirjoittaminen.

Ihmisenä ja ammattilaisena kasvaminen edellyttää entistä useammin ei:n sanomista asioille, joista pitää. Se on vaikeaa. Vapaudella on kova tunnehinta.

Kuka olen ja minne matka, se on arvoitus. Elämä on hämmästyttänyt ja kummastuttanut, yllättänyt kulkijan vuosi toisensa jälkeen, viimeksi aivan äskettäin. Luotan, että se yllättää jälleen.