Tuntematon minäkuva

IMG_7768

Olin valokuvauskurssilla, jossa saimme yhdeksi tehtäväksi kuvata toista osallistujaa. Emme tienneet hänestä mitään. Muotokuvat paljastivat hämmennykseksemme asioita, joita emme itsessämme näe.

Parini ei halunnut kuvata lainkaan kasvojani, vaan jotain muuta. Hän halusi aloittaa käsistäni. Ajatustenlukua kuvauksista ja niiden jälkeen:

Kuka on tuo ihminen? En tiedä edes hänen nimeään, mutta yritän kuvata jotakin siitä, mitä hänessä näen.

Kuluneet ja luiset kädet, kuin keskitysleiriltä. Millaista elämää hän on oikein elänyt?

IMG_7769

Hänen hiuksensa on kietaistu huolimattomasti. Hän ei taida ehtiä käydä kampaajalla tai kauneushoitolassa. Miksi?

Hän näyttää siltä kuin haluaisi levätä. Pyydän häntä lepäämään.

IMG_7770

Ehkä hän on sellainen, joka hoitaa vastuunsa vaikka kontaten, jos ei pysty kävelemään?

IMG_7771

Ehkä tuo ihminen kasvoi selviytymään yksin modernissa menestysmaailmassa, jossa on tärkeintä pyrkiä osoittamaan omaavansa Ison ja Kykenevän?

Kuka on terävä-älyisin? Vaikuttavin? Vahvin? Kuka tekee eniten rahaa? Kuka on nopein? Kenellä on valtaa? Kuka on rohkein? Kiinnostavin, vetovoimaisin? Kuka osaa manageroida mainettaan pitämällä hauskaa ja viettämällä laatuaikaa kännykkäkuvien todistaessa?

Kisaajia riittää miljoonittain, taso nousee vuosi vuodelta.

Kisa ei lopu koskaan, eikä sitä voi voittaa kukaan.

Kiireessä kukaan ei halua herätä näkemään tätä tragediaa, ei muista Citizen Kanen kohtaloa.

Kisaajat kaatuvat yksi kerrallaan. Kukaan ei tule takaisin kertomaan:

Rosebud odottaa.

===

Scandinavian Music Group, ”Lopulta olemme kuitenkin yksin”:

Katso minä opin irrottamaan
Näetkö kuinka käteni ei hae mitään
Sen mikä on pahaa minä unohdan
Jos näen otain hyvää ohi kävelen

Lopulta olemme kuitenkin yksin
Lopulta olemme kuitenkin yksin

Minulle jää kertomus joka muistuttaa elämääni
Minulle jää ylleni satanut puiden pöly
Minulle jää salaisuus jota en kertonut kenellekään
Minulle jää unet joissa peurat puhuvat

Ketään ei voi tuntea kokonaan
Ketään ei voi viedä mukanaan

Lopulta olemme kuitenkin yksin
Lopulta olemme kuitenkin yksin

Minulle jää kertomus joka muistuttaa elämääni
Minulle jää ylleni satanut puiden pöly
Minulle jää salaisuus jota en kertonut kenellekään
Minulle jää unet joissa peurat puhuvat
Minulle jää villi kuminan tuoksu hiljaisella aukiolla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s