Kirjan julkaisusta on kulunut reilu viikko. Siihen on mahtunut varsin paljon vuorovaikutusta kirjan tiimoilta niin median kuin yksittäisten lukijoidenkin kanssa. Myös useampia privaatteja kaapista tuloja. Eräs tuttuni pohti, onko hänelläkin mahdollisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö. Miten erottaa flow-tila hypomaniasta? Mistä tietää, onko masennus normaalia, vaikkapa kaamosmasennusta? (Jos et ole lukenut kirjaa vielä, löydät sen ylävalikosta)

Olen oppinut, että usein tärkeä varoitusmerkki on lyhyemmillä yöunilla pärjääminen ilman väsymystä. Jos unentarve vähenee ja olo on silti energinen ja innokas päivästä toiseen. Kovin kauan ei tarvitse jatkaa vaikkapa 5-6-tuntisilla yöunilla ennen kuin huomiokyky, keskittymiskyky ja arviointikyky kärsivät merkittävästi. Normaalia ihmistä väsyttää, vaikka hän pystyisi valvomaan. On toki ihmisiä, joiden unentarve on jatkuvasti vähäisempi kuin muilla, mutta heillä se ei siis vaihtele niin, että kausittain tekeekin mieli nukkua pitkiä yöunia.

Toinen tyypillinen merkki on mielialan vaihtelu kausittain hyvin onnellisesta maansa myyneeseen, etenkin ilman selvää syytä, tai hyvin vahva reagointi ulkoisiin tapahtumiin. Väliin mahtuu useimmiten myös pitkiä aivan normaaleja kausia. Samoin itsetunnon vaihtelu niin, että välistä uskoo kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa hyvin vahvasti, välistä taas on varma, ettei omaa mitään annettavaa kenellekään.

Olen voinut tänä keväänä ja alkukesänä edelleen oikein hyvin, siis sopivan hyvin. Jalat maassa : ) Omakustannekirjan pienimuotoiset julkkarit pidettiin muutaman ystävän kera läheisessä kahvilassa, jonka pihalla skoolattiin Jopolla perille kuljettamani kuohuvat. Lämmin ja iloinen hetki, ja samalla skoolattiin parille synttäreille, ystävien hääpäivälle ja kesälle.

Tavoitteeni on herättää paljon avointa keskustelua mielen voinnista ja mielialahäiriöistä kaikkien kesken, jotta voisimme auttaa ja ymmärtää niin itseämme kuin toinen toisiamme. Jopa säästää ihmishenkiä. Eiväthän aivan kaikki tietenkään ole suhtautuneet tähän julkihulluuteen myönteisesti. Jotkut ovat ottaneet pari askelta taaksepäin, ehkä hiukan etäisyyttä, yllättävän moni päinvastoin kiitellyt avoimuudesta ja osallistunut teeman aktivointitalkoisiin. Valmentaja- ja kirjailijakollegoista useimmat ovat pysyneet hiljaa, passiivisina. Niin sanottu etulinja varmaankin elää vielä kavereissa ja yhteistyökumppaneissa.

Kaiken kaikkiaan olen ollut hyvin positiivisesti yllättynyt! Kevyt kylmä hiki vain siitä, onnistunko keräämään vapaaehtoismaksuin kirjan julkaisukulut, viikon jälkeen on n.10% koossa. Palkkaa en itselleni odota, toivon vain, etten joutuisi reilusti maksamaan! Ensi viikolla käyn tutustumassa neuroterapiaklinikkaan, uusimpaan ja edistykselliseen monenlaisten mielen häiriöiden lääkkeettömään hoitometodiin. Kerron sen mahdollisuuksista sitten lisää.

Ajattelin laittaa tänne vielä muutamia kuvia, jotka liittyvät kirjan tekstiin: