Luulet ehkä tietäväsi, millaista on espoolaisen konsultin ja johtajavalmentajan elämä? Vilkaisepa kirjaa, niin yllätyt. On arvioitu, että joka kolmas ihminen kärsii elämänsä aikana jostain mielenterveyden häiriöstä. Minunlaisiani on jopa viisi prosenttia. Siis joka kahdeskymmenes ja vain murto-osa on tunnistettu. Me toimimme johtajina, kollegoina, isinä ja äiteinä, elämme parisuhteissa. Me saamme joskus valtavasti aikaan, loistamme elinvoimaisina aurinkoina, kunnes koittaa sumuinen aamu, elämä murjoo ja masentaa isolla kädellä. 2-tyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä on vaikea tunnistaa. Kun sen tunnistaa, elämä sen kanssa on – Elämää. Siksi kirjoitin tämän kirjan.
Tutustun blogissa myös uusimpiin aivotutkimuksiin ja monenlaisten mielen häiriötilojen, kuten masennuksen, ahdistuksen, unettomuuden ja levottomuuden uusimpiin ja luonnollisiin hoitotapoihin. Tästä löydät itsearviotestit niin 2-suuntaiseen mielialahäiriöön kuin masennukseenkin. Jos tulokset huolestuttavat, käänny ammattilaisen puoleen. Suomen Mielenterveysseuran sivuilta löydät lisätietoa.
Haluan tällä nyt julkaistulla tosikertomuksellani sekä kesällä ilmestyvällä Jaksaa, jaksaa! Näkökulmia vaaralliseen ja kantavaan vahvuuteen -kirjalla (Basam Books) herättää keskustelua mm. seuraavista teemoista: Kenelle on tilaa työelämässä? Masentuneet eivät pysy maanisen projektiarkemme tahdissa, joten heidät löytää kotoa, vaikka kevennetty työ olisi parasta lääkettä. Suhtaudumme mielenterveyden ongelmiin näennäisen suvaitsevaisesti. Haluatko vävyksesi tai kollegaksesi yhden? Kirjani kannessakin on tästä syystä 47-vuotias kirjailijanainen ilman kuvankäsittelyä. Toivon, että meille jokaiselle suomalaiselle on tästä eteenpäin enemmän tilaa elää työssä ja vapaa-ajalla aivan omana itsenämme!
LÖYDÄT KIRJAN BLOGIN YLÄVALIKOSTA. 10% kirjasta kertyvistä maksuista tilitetään Mielenterveyden Keskusliitolle. Ja kerro ihmeessä kavereille! Jokaisen tuttavapiirissä ja todennäköisesti suvussakin on yksi meistä.
Tänään 11.6. olen ollut asiakaspalaverissa ja kansainvälisessä puhelinkokouksessa kuluttajatrendeistä, huomenna vastaanotolle saapuu yksi valmennusasiakas ja suunnittelen erästä elokuun presentaatiota. Teen siis töitä ja voin oikein hyvin. Ja syön paljon Vaasan maitosuklaa-RuisNachoja (tämä blogi sisältää oma-aloitteista tuotesijoittelua 😉
Kerron täällä blogissa lähiviikkoina myös seuranta-EEG-mittauksesta, jonne menen. Jännittävää nähdä, miltä aivot näyttävät nyt!
BESTSELLERI! 
Kiitos tästä hienosta postauksesta ja ilmaisesta ladattavadta kirjasta! Laitan hyvää kiertämään ja lahjoitan kun pystyn. Itsekin (jälleen toistuvan vakavan masennuksen takia) ”otavanpyörästä” hetken poissa…
Moni ei näe asiaa päällepäin ja on yllättynyt kun kerron (”mutta kun sähän juttelet, hymyilet ja olet sosiaalinen”). Olen oppinut luomaan ”kuoren”, jonka taakse piilotan tämän kaiken. Vain lähimmät näkevät sen todellisuuden, joka on epätoivoa, ensiavussa käyntejä ja hetkittäisiä onnenhetkiä, kuitenkin kaiken keskellä.
Minulla on ”ura”, olen äiti, tytär, sisko ja puoliso. Minulla on mukava koti, koiria ja elämä ”ihan mallillaan”. Siksi moni kyseenalaistaakin maseennukseni. Sehän on vain ”työttömille luusereille, jotka notkuu päivät tekemättä mitään”… Mutta itse olen jo myös ”tullut kaapista” asian kanssa! (Tosin kun sen on jo muutoin tehnyt kerran, niin toinen kerta on aina helpompi vaikka aihe on vaikeampi ja yllättäen sosiaalisesti enemmän ”tuomittu”!).
TykkääTykkää
Kiitos sinulle avoimuudestasi ja kokemustesi jakamisesta, Nasu! Juuri näin se menee 🙂 Niin ja tuo perinteinen kaapistatulohan on lähes trendikästä, sitä masennuksen ja muiden mielen poikkeavuuksien osalta odotellessa… toivon, että saadaan enemmän avointa keskustelua, mistä mielessä on kyse ja mikä auttaa, ihan kuin voidaan jutustella jostain polvivaivasta.
TykkääTykkää
Kiitos kirjastasi. Itse olen ilmeisesti ollut bipolaari jo 80 -luvulta lähtien, mutta vasta nyt palaset ovat alkaneet loksahdella paikoileen, tälle kaikelle on olemassa syy: sairaus, jota voidaan hoitaa.
Ilmeisesti virheellisen masennusdiagnoosin vuoksi sain masennuslääketta joskus 2007, joka laittoi yläpään vähintään hypomaaniseksi. Siitä seurasi mm. Kauko-Itään töihin muutto, joka silloin tuntui hyvältä idealta.
Myöhemmin vaimon vakava sairaus, asumusero ja myöhemmin avioero tekivät minusta lähes työkyvyttömän, kuin kuukausi toisensa jälkeen ankaraa ahdistusta ja masennusta. Olin silloin aloittanut työt Norjassa, jossa olin mamun asemassa, ketään ei kiinnostanut mikään muu kuin dead-linet. Onneksi öljyn hinnan romahdus on pysäyttänyt Oil &’Gas -alan investeoinnit, en saanut enää kolmatta jatkosopparia ja pääsin lähtemään Suomeen.
Nyt olen vuosien jälkeen päässyt takaisin omaan kotiini. Oloni on kohtu hyvä, mutta voisi olla paremikin.
TykkääTykkää
Kiitos omien käänteidesi jakamisesta! Tuo on varmaankin aika yleistä, että määrätään masennuslääkkeitä, jotka aikaansaavat hypomaanisen ”äkkiparanemisen”, jopa manian, joka johtaakin vaikeuksiin myöhemmin, raha-asioissa, työsuhteissa tai ihmissuhteissa, vähintään itsetunnon kanssa. Minulla oli onni matkassa, kun huomattiin ajoissa, että nyt on väärät lääkkeet käytössä. En olisi itse osannut ollenkaan huolestua vauhdin palaamisesta…
TykkääTykkää